Ekasta työpäivästä selvitty!

(juna-asemalla aamulla)

Saatiin siis tänään tietää enemmän työpaikasta Harderwijkissa. Paikka on tosi mukava, tavattiin siellä myös muita opiskelijoita ja eniten juteltiin ja tehtiin asioita Katinkan, Nicolen ja Welindan kanssa. Tänään meidät siis "erotettiin" ekaa kertaa tällä reissulla, mä menin iltapäiväkerhoa pitämään Katinkan ja meidän ohjaajan Fabienin kanssa ja Joel meni Nicolen ja Welindan kanssa askertelemaan ja kattomaan, kun Welinda ohjaa musikaalia lapsille.
Päivä oli mielenkiintonen ja opettavainen, ensimmäistä kertaa kunnolla ymmärsi kuinka paljon yhteinen kieli helpottaa ohjaamista, täällä kun lapset eivät puhu englantia ja itse en tietenkään puhu hollantia. Elekielellä kuitenkin pärjää pitkälle ja asiaa helpotti se, että vaikka lapset eivät puhu englantia moni ymmärtää sitä ainakin jonkun verran.
Aamupäivällä opetettiin myös hollantilaisten opiskelijoiden kanssa toisillemme hollantia ja suomea, se oli yllättävän hauskaa puuhaa ja hollantilaiset oli tosi kiinnostuneita suomesta, esim. miten sanotaan mitä kuuluu ja minä rakastan sinua. Kielistä kun nyt puhuin, huomattiin myös Joelin kanssa, että puhutaan välillä vahingossa myös kaksin englantia tai suomea ja englantia sekaisin. Itse olen alkanut myös ajatella jonkun verran englanniksi, sitä kun on tullut puhuttua nyt koko päivän, suomeakin saa kuitenkin puhua melko paljon, koska asuntolassa on tällä hetkellä viisi suomalaista, minä, joel, aino, heli ja tiina. En olis uskonut etukäteen että englanti voi tulla näin luontaiseks kieleks näin nopeesti. Myös iltapäiväkerhossa lapset oli tosi kiinnostuneita musta ja siitä miksen puhu hollantia.

Iltapäiväkerho toiminta järjestetään ulkona, koulun pihalla. Pelattiin lasten kanssa jalkapalloa ja pelattiin pingistä. Yksi söpö pikkupoika Ian yritti sitkeimmin puhua mulle hollantia, vaikka sitten älyttömän hitaasti, että ymmärtäisin. Onneksi Katinka toimi parhaansa mukaan tulkkina ja jalkapalloa pelatessa ei niin paljoa sanoja tarvitakkaan.
Lisäksi yksi tyttö Niki, ymmärsi hyvin englantia ja puhuikin jonkun verran. Tietysti eilisen nenäverenvuodon jatkeena onnistuin tänään telomaan itteni, joten polvessa on aikas nätit naarmut siitä, kun kaaduin jalkapalloa pelatessa kiveykselle.

Lisäksi illalla oltiin nuorisotilalla Harderwijkin keskustassa, tosi erinäkönen paikka kun nuorisotilat suomessa. Kolmessa kerroksessa, alakerta oli melko pubimainen, mutta ei, täälläkään nuorisotiloilta (ainakaan tältä) ei saa enää olutta tms. mietoja alkoholi juomia, koska laki ikärajoista on muuttumassa muutaman vuoden sisällä. Kaksi muuta kerrosta on melko kodikkaita, peli/kokoushuone ja vintti, jossa pidettiin tyttöjen ilta tänään. Ohjelmassa oli valokuvausta ja meikkausta, eli tytöt saivat meikata itsensä tai olla ammattilaisen meikattavana ja sitten heistä otettiin kuvia.

Tässä jotain kuvia tytöistä, osa nuorista oli samoja, kuin ne joita näin jo aiemmin päivällä iltapäiväkerhossa.

Päivä oli pitkä, 12 tuntia plus työmatkat, jokainen keskiviikko tulee olemaan suurinpiirtein samanlainen vaan vielä tuntia pidempi.

nuorisotalon ulkopuolella oleva kuja.

Tänään osattiin eilisen pohdinnoista huolimatta hyvin asemalle ja takaisin pyörillä. Huomenna aikeissa tsekkailla keskustaa, koska on ekan kerran pariin päivään vapaata ja aikaa, vois jopa päästä vihdoin kauppaan ja ehkä jopa syödä ensimmäinen lämmin ateria maanantai illan lennon jälkeen. (en muista koska olisin viimeks elänyt näin pitkään ilman kunnon ruokaa)

Junailu tuntuu jo parin kulkemisen jälkeen rutiinilta, on tosi helppoa ja selkeetä, aika samanlaista kun suomessa. Muutenkin kaikki on sujunut niin hyvin, että tuntuu ihmeelliseltä, kohta voisin painaa pään tyynyyn ja nukkua pitkään ja hartaasti, jos Saint Patrikin päivää juhlivat irkut ei tuu tänne takas meluumaan:D

Asuntolassa on siis melko äänekästä porukkaa, varsinkin öisin.

Nyt on asuntolan suihkukin tsekattu, ihan jees vaikka ensin sainkin tapella hetken, että sain lämmintä vettä. Kyllä tässä huomaa, että tän parin kuukauden päästä tulee arvostamaan omaa sänkyä, suihkua, rauhaa ja no.. sitä vaikka että pääsee kauppaankin joskus ja on kaikki omat tavarat tai edes se pyyhe, shampoot, rasva ja ruokaa.

Mitä olen jo nyt huomannut, että tulen kaipaamaan täältä on ihmisten kohteliaisuus, kärsivällisyys ja se että pyörällä pääsee helposti joka paikkaan ja autot väistää pyöräilijöitä tosi hyvin.

ps. Tänä aamuna nähtiin jo yks kolari, mikä ei näitten ajotavoilla ollut mitenkään ihme, kauheita kiihdytyksiä ja jarrutus just ennen toista autoa tai muuta väistettävää. Luojan kiitos täällä ei oo talvikelejä:DD