Hollantiin hieman pidemmän kaavan kautta

Ei tunnu ollenkaan siltä, että oltais lähdetty matkaan vasta eilen, yö valvominen ja suunnitelma muutokset sotki sisäsen kellon sen verran taidokkaasti. Eilen siis siinä yhden aikoihin lähti matka autolla Forssasta Hämeenlinnan kautta kohti Helsinki-Vantaata. Siitä matkasta selvittiin Joelin huolestuneista puheluista huolimatta hengissä ja AJOISSA kentälle(ehkä jopa vähän liian ajoissa). Kentällä sit vietettiin aikaa Joelin ja Kallen kanssa kuljeskellen.

Lento oli sopivasti puol tuntia myöhässä, kun muutenki aikaa kentällä oli vietetty jo enemmän kun tarpeeks. Ilmaan kuitenkin noustiin vaikka poikia vähän jännitti ennen nousua

Ja vaikka aluks harmiteltiin sitä, että ei nähdä Helsinkiä ylhäältä kun oli niin pimeetä, saatiinkin hienommat näkymät kun odotettiin.

Lento suju suht hyvin vaikka väsymys meinas vähän iskee, kun edellisenä iltana tuli vähän valvottua poikien kanssa vikoissa läksiäisissä/viinin maistajaisissa:P

Lentokoneessa kuulutukset oli aika (tositosi) epäselviä, ei siis saanu sen miehen äänestä aina selvää puhuko se saksaa vai englantia. Sillon tällön pari sanaa sai selkoo sen verran, että kerrottiin mitkä jatko lennot oli missattu, meidän kolmen, siis mun ja Joelin lennosta damiin tai Kallen lennosta Brysseliin ei tullu mitään tietoo. Kun päästiin Frankfurtin kentälle, kello oli jo niin paljon, että meidän damin lennolle piti mennä juosten, tosin sekin turhaan, oltiin jo jääty koneesta.
Hetken meinas pienoinen ketutus iskee, ennen kun se neitonen tiskin takaa ilmotti, että meiät oli jo buukattu aamun lennolle ja hotelliin päästäis nukkumaan. Sekään ei silti ollu mikään helppo prosessi, jouduttiin muutamaan kertaan juoksemaan ympäri terminaalia ennen kun saatiin hotellin tiedot ja muu tarvittava.
Hotellilla saatiin namnam ruokaa buffetista (kaikki luft hansan laskuun tietty) ja sen jälkeen tsekkaamaan huoneet (niistä irtoski aika paljon kivaa, oli sen verran hienoo, vaikkei nettiin päästykkään)

Sen jälkeen ku eka innostus meni ohi ja todellisuus nous takas mieleen, todellisuus siis oli, että seuraavana aamuna (tänään) herätys olis neljältä, että ehdittäis bussiin ja kentälle. Joten molemmat siis pääs nukkumaan, siinä yhdentoista aikoihin tai vähän  myöhemmin.(vaikka piti sitä vielä vähän kuvailla ennen nukkumaan menoo)

Oisin voinu skippaa pari viikkoo Hollantia ja jäädä tonne hotelliin (ja Saksaan noin muutenkin) hengaamaan pidemmäkski aikaa kun yhdeks yöks. Pimeetä oli ku mentiin ja pimeetä kun lähdettiin takas kohti kenttää toivoen parempaa matka onnee. Hyvä puoli tässä viivytyksessä oli se, että päästiin kivaa paikkaan nukkumaan, saatiin hyvää ruokaa ja parhaana se, että vikatki jännityksen rippeet katos, kun tajusin, että eiköhän me täällä oikeesti selvitä.

Herätys oli siis neljältä ja huomasin ekaa kertaa käytännössä kuinka kiva juttu on, että ottaa käsimatkatavaroihin vaihtovaatteet ja muut tarpeelliset jutut.

Hotellin alakerran aulassa tavattiin mielenkiintonen tuttavuus, jolla oli edellis yönä ollu lentojen kanssa ongelmia niin ku meilläkin. Tosin vielä vaikeempaa rouvan elämästä oli tehnyt huono englannin taito.

Tässä on siis Joel ja Elsa, nainen joka tavattiin ennen bussiin menoa.

Ihan hauskaa seuraa, tuli juteltua siinä lentoja ootellessa kaikenlaista mukavaa ja sain mä myös paukautus pussin:P hieman kumma nainen, mutta ihan hauskaa seuraa kuitenkin.

Päästiin siis sitten lopulta alkuperäselle matkalle kohti Amsterdamia pienistä vastoinkäymisistä huolimatta fiilis oli edelleen korkeella.

Päästin sitten damiin ja Joelin manauksista huolimatta tai niistä johtuen(ja mun pienistä peloista) laukut oli tallessa ja tuli siis ihan oikeeseen aikaan meidän kanssa. Laukkujen saamisen jälkeen päästiin tsekkaamaan juna-aikatauluja ja seuraava juna Zwolleen lähtikin sopivasti kahdenkymmenen minuutin päästä.

Junassa oli hiukan epäselvyyttä siitä ollaanko menty aseman ohi, pitäiskö vaihtaa ja missä mennään. Aloin matkalla ymmärtää kuinka vaikeeta olis maahanmuutajana tulla vaikka Suomeen, kun junissa solkotetaan vaan suomee ja ruotsia, täällä junissa kuulutukset tietysti hollanniks (joka ei oo maailman selkein kieli voin kertoo)

Matkalla paisto jopa aurinko, ainaki jonkun aikaa vaikka sitte vähän tulikin pilvisempää aurinko edelleen kurkkii vähän väliä pilvien takaa. Hollannissa on muutenkin aika paljon sen näköstä kun suomessa lumien sulmisen jälkeen, ei vielä mitään superkeväistä mutta tästä on hyvä lähtee.

Juna matkalla fiilikset vähän laski väsymyksen ja nälän takia, varsinkin, kun ruuasta ei nyt ihan heti oo tietoo.

Lopulta päästin Zwollen asemalle ja sieltä osattiin jopa napata bussi jolla päästiin asuntolan eteen. Bussipysäkki on tosi kivasti ihan tossa vieressä ja supermarket on naapurissa myös. Asuntola vaikuttaa ihan mukavalta paikalta, saatiin molemmat omat huoneet. Oon tosin tapellut mun huoneen kaihtimien kanssa nyt jonkun aikaa, mutta ehkä saan ne vielä alas:D

Fiksuna tyttönä keksin myös miten netin saa toimimaan (hähää Joel ei keksiny) ja asuntolan johtaja Conchita on tosi mukava rempseä nainen.

ikkunasta näkyvä katu ja huone

Nyt oon saanu jonkun verran purettua tavaroita, olo on edelleen aika epätodellinen, ollaanko me nyt oikeesti täällä??

ja sitä epätodellisuutta ei helpota se, että pyörryttää ihan hulluna ja väsymys vähän kurkkii jossain aivojen perällä. Evert varmaan soittelee kohta ja saadaan tietää vähän lisää töistä, pyöristä (jotka nekin saadaan siis Evertin kauttaa jeejee) ja muista käytännön jutuista. Ruokaa viideltä ja tänään aikasin  nukkumaan jos vaikka sais noi univelat pois ees vähän.

Fiilis on edelleen jees, vaikka ei sitä ookkaan ihan sisäistäny että täällä ollaan kaks kuukautta:)

Heips!