Sateinen Bryssel

Nyt on siis Brysselkin nähty. Kaupunki ei tehnyt mitään kovin kummoista vaikutusta, mikä voi tietysti myös johtua erittäin sateisesta ja viileästä kelistä ja siitä, että olin reissussa kipeänä.
Nukuttiin Kallen työpaikalla merimies kirkon kerhohuoneessa. Perjantaina pojat kävi saunassa samalla kun mä lueskelin ja höpöttelin äitin kanssa taas pitkästä aikaa. Päivitystä Lulusta ja muista kotona tapahtuneista jutuista, on kyllä kiva puhua välillä suomea jonkun tosi tutun ja turvallisen ihmisen kanssa:)

Belgia oli, no .. tai no Bryssel, tosi kansainvälinen mesta, mitään yhtä selkeää kansallisuutta tai kulttuuria siellä ei edes nähnyt. Ihmiset, rakennukset, kaikki oli sekaisin keskenään. Modernia ja eri aikakausia, tyylejä ja kieliä ja kulttuureja. Sekava omaa kulttuuria vailla oleva kaupunki mun silmiin. Ja melko roskainen myös.

Tässä vähän perus katu näkymää ei niin keskustasta. Läheltä Kallen vuokraemännän Hanna-riikan kämppää. Se kämppä oli muuten aivan ihana ja tosi kivasti sisustettu. Tultiin heti hyvin juttuu Hanna-riikan kanssa ja hän neuvoikin mulle yhden kivan ison kirppiksen Rue Americainella ja muutaman muun paikan missä voisin käydä. Osan niistä näin kaikkia en.

Apteekkeja tuntuu olevan tuolla joka nurkalla, Brysseliläiset ilmeisesti tarvitsee paljon lääkkeitä. tiedä sitten mihin tarkotukseen...

Perjantaina katteltiin aika paljon ympärillemme, vähän häiritsi se, että satoi aikalailla koko ajan ja oli sen verran kylmä, että päätettiinkin poiketa yhteen kumman näköiseen pubiin. Ulos ei ollut ikkunoita ja sisään mentiin pimeän käytävän kautta. Sisällä oli katossa arkun kansia ja hämähäkkejä, vähän erikoisesti sisustettu paikka, mutta ihan hyvää rokkia soi ja ihmiset oli suht normaalin näköisiä:p Istuttiin pöydässä, joka oli avonainen arkku, jossa oli luuranko, päällä lasikansi jonka läpi uv valo sai  mun valkosen mekon hohtamaan aika räikeenä:D
Käytiin myös kattomassa yhtä isoa katedraalia sisältä, kun ulkopuolikin oli jo niin vaikuttava.

Lauantaina lähdettiin metsästämään Hanna-riikan mulle neuvomaa kirppistä ja löydettiinkin se hetken jälkeen. Sieltä ois kyllä varsinkin huonekalu puolelta voinu löytää vaikka mitä aarteita, mutta paha kyllä oltiin belgiassa ja en usko, että saisin niin painavia matkatavaroita ottaa mukaan;P

Sillä aikaa kun kolusin toisen siinä lähellä olleen kirppiksen läpi pojat istu paikallisessa kahvila pubissa juomassa kirsikka olutta (joka on hyvää hyvää, nam!)

Sen jälkeen sitten palattiin takas keskustaan ja kävin vähän enemmän noita halvempia ketjuliikkeitä läpi poikien mennessä omia reittejään jossain muualla. Löysin outlet myymälästä ihanat niittinilkkurit kympillä

varmaan tähän mennessä koko reissun paras löytö:)

Kävin myös monessa muussa paikassa, mutta näiden lisäksi mukaan tarttui vaan käsiin lisää helyjä ja vyö kirppikseltä ja kaulakoru keskustasta springfieldistä.

Yksi kauppa mikä oli eniten tutustumisen arvoinen alennus myynteineen oli Jennyfer, jossa oli vaatteita aika laidasta laitaan ja aika halvalla. Varsinkin nyt kun oli hyvät alennukset. Lisäksi keskustassa oli ihanan iso Zara.

Joka paikassa porukka puhui ranskaa joten Merci ja Au Revoir oli kovassa käytössä, vaikkei mun ranskan taidoilla noin muuten pitkälle pääsekkään. Huomasin, että asiakas palvelu on aika olematonta, varsinkin ilman ranskan taitoja ja niidenkin kanssa joissain paikoissa melko tylyä.

Aamulla lähdin ennen poikia juna-asemalla, en jaksanut jäädä katselemaan tietokoneen ruutua, joten päätin lähteä rohkeana tyttönä yksinäni brysselin metroon seikkailemaan ja totesin sen tosi selkeäksi, ei siis mitään ongelmaa. Juna-asemalla päädyin yhteen kahvilaan kirjoittelemaan ja viereen istui Ingrid, vähän vanhempi nainen, vähän höppänä mutta ihan mukava. Juteltiin siinä kaikenlaista taiteesta ja Brysselistä. Ihan mukavaa seuraa siihen asti kun pojat tuli ja lähdettiinkin aika pian Joelin kanssa kohti Hollantia ja Zwollea.

Täällä olo on kuin olisi palannu joltain reissulta kotiin. Vaikka onhan suomen koti aina se kaikkein eniten koti, mutta on tästä tullut jo jonkunlainen turvasatama ja Zwolle on niin mukavan tuttu ja turvallinen, täällä tuntee kadut ja osaa kulkea, täällä on kaikki mulle tärkeät tavarat ja oma pyörä.

Ihanaa ja hassua, miten jostain paikasta voi kolmessa viikossa tulla koti?

Au revoir!